Elämää muistisairauden varjossa

 Rupean pikkuhiljaa kirjoittelemaan, millaista oli huolehtia 6 vuotta päivittäin muistisairaasta äidistä, vaikka "noin vähäinen auttaminen pitäisi olla pyyteetöntä", matkan varrella kaksi loppuunpalamista, mutta olen tyytyväinen, että sain äidille parhaan mahdollisen loppuelämän. Omalla mielenterveydellä ei niin väliä. 

Pielaveden hautaan, jonka äiti aikoinaan itselleen osti, mutta halusi kuitenkin tulla haudatuksi tänne. 

Minä oon hoitanut niin, että Äidin viimeiset vuodet olivat äidille niin hyvät, kuin muistisairaalle voi olla ja hän on turvallisessa ympäristössä. Hoidin Äidin kolme muuttoa yksin, peittelin illalla sänkyyn, kävin aamulla katsomassa, että on päässyt sieltä ylös ja on selvinnyt yöstä. Hoitanut kaiken hänen kotona, kaikki paperiasiat, kaihileikkaukset, muistihoitajat ja lääkärit. Huolehtinut, kun hän on välillä joutunut sairaalaan. Kertonut, ketkä on kuollut, kun hän on ihmetellyt missä isä on, missä on mummo ja ukki. Miksei isä tule häntä hakemaan.

Se että minut jätettiin yksin hoitamaan tämän kaiken, ei ollut minun valinta. Nyt avaan sanaisen arkkuni ja kerron kaiken mikä vituttaa.

Jos ihmisestä ei välitetä silloin kun hän sairastuu, pitäisikö minun katsoa, millaisen teatterin he järjestäisivät hautajaisissa. Ei todellakaan. Pitäkää läheisistä huolta silloin kun he elävät. Toivottavasti karma kostaa.

Jos otatte jonkun ihmisen silmätikuksi ja kiusaatte hänet hengiltä, miettikää, pystyttekö elämään sen asian kanssa loppuelämänne. No varmaan pystytte, mutta tulipahan mieleen.

Kun mieli rikotaan

Kun äiti sai muistisairausdiagnoosin ja sisarukset käänsi minulle selän, että siinähän hoidat. Poliisilla uhaten he kielsivät minua ottamasta yhteyttä heihin. Äidin vielä elossa ollessa yksi sisarus laittoi viestin, että hän irtisanoutuu kaikesta haudan hoidosta.

Sisaruksilla olisi ollut mahdollisuus soittaa ja käydä hoivakodissa. Kertaakaan eivät olleet äitiä kysyneet.

On eriasia hoitaa sairas äiti yksin hautaan asti  kuin auttaa tervettä äitiä jossain pienessä.

Se on helppo ruveta sitten mollaamaan ja kertomaan, mitä kaikkea olen tehnyt väärin, kun äiti on kuollut ja itse ei olla osallistuttu mihinkään.

Kun silloin kuusivuotta sitten sisarukset käänsi meille selän, äiti lopetti syömisen, painoi silloin vain 37kg. Äiti ajatteli, että pääsevät hänestä nopeasti eroon. Äiti oli viikon sairaalassa ja kun sanoin siellä äidille  että kyllä minä ajattelin sinut täältä kotiin viedä. Äidiltä pääsi itku, joku välitti ❤

Hautajaisista äidin toiveena oli, että haudataan tänne, koska Pielaveden hautaan yhden sisaruksen mielestä äitiä ei kuulunut haudata. Sekä siksi, että minä hoitaisin haudan, mikä oli äidille tärkeää. Toinen toive oli tammiarkku, en halunnut äidille tummaa tammiarkkua, joten löytyi tällainen naiselle sopivampi kaunis arkku ❤

Yksi sisaruksista ei ole pitänyt äitiin, eikä muihinkaan yhteyttä yli 25 vuoteen. Mietin, mitä tällaiset ihmiset ajattelee, kun saavat perintöä vaikka ovat kohdelleet perinnönantajaa huonosti.

Jos minä olisin kohdellut äitiä, niinkuin he, minulla ei olisi pokkaa ottaa vastaan perintöä. Näistä hätäisin on laittanut tilinron ja soitellut toisen hätäsen kanssa mun lakimiehelle. Soitelkaa edes omalle lakimiehelle.

Minä en ole ollut äidin irtaimistoa vailla, minulla on sitä riittävästi itselläkin. Olen varastoinut äidin tavarat ja te ette edes tiedä, milloin äidillä on ollu viimeksi omilla tavaroilla sisustettu koti. Tulee päivä, jolloin te haette joka ainoan äidin tavaran täältä pois, kerran niitä olette vailla.

Olen miettinyt paljon sitä, miksi minut suljettiin suvun ulkopuolelle ja vihataan. Jos hoidin äidin hautaan asti, onko se vihan aihe. Olisinko kelvannut, jos olisin hylännyt äidin vieraiden hoidettavaksi?

Kun minut jätettiin tämän asian kanssa yksin, viimeisin tapaaminen tämän haukkuvan "siskon" kanssa oli, että siinähän hoidat, kun olet halunnut. Sanoin, etten ole yksin halunnut hoitaa. Olen vaan sitä mieltä, että vanhemmat hoidetaan hautaan asti, on ne meitäkin hoitaneet. Toiselta siskolta kysyin, kävisikö laittamassa äidille aamusilmätipat, kun minulla on erityislapsen laitto koulutaksiin ja koiran ulkoilutus, hoidan sitten kolmet muut tippojen laittamiset. Hän ei edes vaivautunut vastaamaan.